Äiti on lähtenyt töihin ja minä heräsin juuri. Auringon säteet häikäisivät silmiäni ja menin laittamaan sädekaihtimet kiinni. Yhtäkkiä alakerrassa joku kirosi todella kovaa.Kipitän portaat alas ja purskahdan hirmuiseen nauruun. Koiramme Laika on hypännyt veljeni mahan päälle. No, onhan koira pullea ja Berhandilainen, mutta silti.

" Mikä on noin hauskaa?" veljeni kysyy ja katsoo minua murhaavasti.

Lopetan nauramisen. Menen pukemaan. Minun pitäisi olla tunnin päästä kaupungilla shoppailemassa Mian, Saran, Jasperin, Juuson ja Luken kanssa. Valitsin mustan tuubitopin, Farkkushortsit ja olalleni otan Valkoisen Niken olkalaukun. Harjasin, tupeerasin ja laitoin lakkaa hiuksiini. Meikkasin itseni kevyesti ja astelin alakertaan takaisin.

" Mitäs noin nättinä tänään?" veljeni kysyi ja virnisti.

" Hehheh", sanoin ja irvistin hänelle. Nappasin omenan korista ja laitoin mustat ballerinat jalkoihini.

" Joku Jonas yritti soittaa sinulle" veljeni sanoi ja ravisteli puhelintani kädessään.

" Ja sä tietenkin vastasit?" sanoin kysyvästi ja nappasin puhelimen hänen kädestään.

" Tietenkin, siskokulta. Hän sanoi että sinun on oltava heillä kolmelta, tai hän hakee sinut" veljeni sanoi ja virnisteli minulle taas.

" Kolmelta? Sehän on ollut jo vartti sitten!" huusin veljelleni ja samalla ovikello soi.

" Ja sähän et mene avaamaan" sanoin veljelleni, joka jo käveli ovelleppäin ja kamppasin hänet jalallani.

Kipitin ovelle. Oven takana seisoi poika, joka nyrpisti nenäänsä, Jonas. Avasin oven ja ennen kuin Jonas ehti astua sisään, tuuppasin hänet ulos ja menin itse perässä.

" Mitä asiaa sulla oli mulle, tai ylipäätään tänne?" kysyin pojalta kireään äänensävyyn.

" Älä ny hikeenny. Suntakiashan mä tänne tulin" Jonas sanoi ja tuli lähelleni.

Hän otti käsistäni kiinni, mutta riuhtaisin ne nopeasti irti. Lähdin kävelemään, kohti autotallia, missä skootterini tällä hetkellä oli. Kuulin kuinka Jason seurasi perässä.Juoksin skootterini luo ja polkaisin sen sisällä käyntiin. Talutin sen huitenkin ulos ja sitten hyppäsin satulalle. Laitoin nopeasti kypärän päähäni. Tunsin, kuinka skootteri tömähti allani. Katsoin taakseni ja siellä istui Jonas. Tijotin poikaa hetken. Sitten heitin pojalle kypärän ja hän otti sulavasti kopin. Huokaisin ja lähdin ajamaan.

 

Kun oli parkkeerannut skootterini kauppakeskuksen parkkipaikalle, hyppäsin skootterin satulalta alas. Olin lähtemässä kävelemään vähin äänin pois, mutta joku tarttui käteeni.

"Mitä? Sait kyydin tänne, eikö sekään riitä sulle?" kysyin ja tuijotin poikaa murhaavasti.

" Äh, en kai mitään" Jonas sanoi ja irrotti kädestäni.

" Ja älä unta näe, että antaisin sulle anteeks!" huudahdin itku kurkussani Jonakselle.

" En, en" Janos sanoi ja lähti.

Kyykistyin maahan ja itkin. Joku käveli viereeni ja katsoi minua. Tunsin sen. Eikä ollut arvoitus, kuka se oli.  Itkin lisää, itkin varmaan 10 minuuttia, kunnes tunsin jonkun hellät kädet ympärilläni. Avasin silmäni. Siinä hän taas oli, Jonas. Poika halasi minua pitkään, niin pitkään kunnes lopetin itkemiset. Minua nolotti. Olin kuin pikku lapsi, jonka äiti ei ollut ostanut karkkia lapselle. Katsoin Jonasta silmiin. Ne olivat erillaiset, lempeät ja katuvat.

" Sori. Sun paitas on märkä" sanoin nolostuneena.

" Se kyllä kuivuu" Jonas vastasi hymyillen.

Halasin poikaa ja hän vastasi halaukseen. Kun yritin irroittautua, Jonas ei päästänyt minua pois. Pyysin häntä irroittamaan minusta, mutta ei, hän puristi minua lujaa. Se sattui. Jonaksen naama lähestyin omaani. Ennen kuin oli liian myöhäistä, löin Jonasta niin kovaa, kuin pystyin.

" Ai vittu!" hän kirosi ja katsoi minua. Sitä ilmettä en olisi halunnut nähdä.